Niin se kevät vain on saapunut tännekin.. etupiha alkaa olla ajotieltä sula ( ja märkä ja rapainen.. ) ja takapihakin hissukseen näyttää sulavan. Odotan innolla nousevatko syksyllä istutetun lumikellon sipulit kohta vihreää maasta.

Viimeiset päivät on kodissamme vallannut ihmetys.. välillä kuuluu tiukkoja komentoja " ei " , " Väinö".. välillä Väinö-nimi lausutaan pehmeämmin, kutsuvasti ja sitten kuuluu kikatusta ja naurua. Väinö on vallannut perheemme kokonaan ja Topikin alkaa olla jo oma itsensä.

Topi on suhtautunut uuteen tulokkaaseen vanhan herrasmiehen asenteella. Vähän pörhisteltiin ja sähistiin Väinön tullessa, mutta eilen jo kotiin tullessa löysin ne samalta nojatuolilta vierekkäin maaten. Eivät tosin kylki kyljessä, mutta jo hyvin lähekkäin. Huomaa, että Topikin on kovasti kaivannut täällä yksin ollessaan päivisin seuraa ja vaikka hieman pelonsekaisin tuntein tuota hulliaista kohtaan suhtautuukin, niin on mielissään seurasta. Olen sitten itse yrittänyt Topia huomioida enemmän ja lapsillekin sanonut, että pitää muistaa, että Topi oli meillä ensin.

Väinö on luonteeltaan aika riehakas, vaikka niin taitavat olla kaikki kissanpennnut. Ollaan kippurassa naurettu sitä, että se saattaa jahdata omaa häntäänsä , juosta pitkät ajat jonkun karvaisen hiirikötöstyksen perässä ja sitten yhtäkkiä rauhoittua ja nukahtaa. Väinö tykkää nukkua hyvin paljon sylissä, etenkin niin, että sen pää on olkapäällä kuten vauvalla :o)  Myös tietokoneen näppis on tullut tutuksi ja kiinnostaa etenkin silloin kun joku sitä näpytteelee.. nytkin on kaverina ja nukahti juuri näytön viereen pieneen kippuraan.

Nyt lähden ostamaan munkkeja, donitseja ja muuta vappusälää sekä kangasta, jolla tuunaan kaverilta saadun kissan kiipeilypuun ..

HYVÄÄ WAPPUA !!!