Viikko on mennyt papereita kirjoitellessa ja toisia odotellessa ja jälleen kirjoittaessa.
Maanantaina tulivat jo käräjäoikeudesta 'todistus erityisen oikeuden kirjaamisesta', 'todistus vahvistustetusta kiinnityksestä ' ja tietysti se pankkia eniten kiinnostava ' panttikirja'. Mukana myös "pieni " 114 euron yllätys, joka tosin oli jo odotettavissa.

Sähköliittymän tilaamiseen liittyvät tiedot on keskiviikkona laitettu sähköpostitse, kun emme itse pääse paikanpäälle heidän aukioloaikanaan sujuvasti. Hienoa että sujui näinkin..
Vesilaitoksen kanssa onkin sitten kaikki toisin: he tarvitsevat rakennusvalvonnan leimaamat lvi-suunnitelmat eli käytännössä rakennusluvan ennen kuin edes vilkaisevatkaan meidän tonttimme suuntaan.

Muistimme, että - ai niin -  kvv vastaavakin pitäisi hankkia. Ei muuta kuin soitto vastaavalle valvojalle että mitä eroa on talofirman suosittelemalla kahdella kvv-valvojalla ja tietty soitto sitten sille meidän valvojamme suosittelemalle miehelle. Kovin oli harvasanainen tämä kkv-valvoja mutta sen verran sain irti että meille valvojaksi suostui, hinnankin sanoi ja se oli käypä hinta. Lupasin soittaa kun lvi-kuvat tulevat, että hän käy ne läpi sitten meidän kanssa.

Torstaina kävimme kääntöä erilliswc:n lattiakaivosta.. Talofirman lvi-suunnittelija oli töissä torstaina koska oli tänään perjantaina vapaalla. No, mies sen kanssa pähkäisi sitä lattiakaivon paikkaa ja koska olisi tullut lavuaarin eteen niin ilmoitin että ei kiitos. Sitten vierailimme ystäväpariskunnan vastarakentamassa talossa ja tulin katumapäälle. Ei se auttanu muuta kuin illalla laittaa nolona suunnittelijalle sähköpostia, että kyllä me sittenkin se wc:n lattiakaivo halutaan ja saa laittaa siihen lavuaarin eteen että saadaan kaadot kohdalleen. Taitaa pitää taas jonain hulluna 'akkana' minua joka ei tiedä mistään mitään ja vielä vähemmän mitä haluaa, iik!  Onneksi oli vasta maanantaina aikonut alkaa piirtämään noita meidän lvi-kuvia, joten ei tainnut tulla mitään 'ylimääräistä' työtä kuitenkaan suunnittelijalle.

Illalla sitten ajelimme fillarilla tontille ( matkaa huimat 1100 metriä !! ) merkkailemaan puita jotka meidän mielestämme saisivat jäädä tontille. Vastaava aikoi ne käydä sitten meidän kanssa katsomassa uudelleen kun saadaan lupahakemus kaupungille toimitettu ja suullinen lupa raivaamisen aloittamiseen. Saa nähdä osuuko meidän ajatukset niistä puista ollenkaan samaan, tosin kaikista suurimmat ja komeimmat petäjät sattuvat vain yksinkertaisesti sijaitsemaan meidän tulevan talomme kodinhoitohuoneen ja saunan paikalla, joten ne kaatuvat oli kuka mitä mieltä niistä tahansa.

No nyt alkaa tapahtumaan.. paperia, paperia ja enemmän paperia kertyy kansioihin, mutta suurin osa paperisodasta rakennusluvan saamiseksi on vihdoin voitettu!
Mies kävi rakennusvalvonnassa kyselemässä naapurien kuulemisista. Meidän ainoa naapuri tällä hetkellä ( kaksi muuta naapuritonttia eivät ole vielä tehneet vuokrasopimusta ) on vanha 70-luvulla rakennettu talo, jossa asuu leskirouva. Isäntä kyllä nielaisi kuullessaan että toisen puolen talosta omistaa perikunta. Onneksi perikunta oli vain etelä-Suomessa asuva tytär ja rakennusvalvojakin ilmoitti että riittää tämän talossa nyt asuvan naisen kuuleminen.

Uusi naapuri olikin mukava yllätys. Hänellä oli vanha kissa, vanha koira ja tytär ja tyttärenpoika 4v siellä etelä-Suomessa. Kehui kovasti että kiva kun tulee elämää tälle perälle ja lupasi auttaa jos vain apua tarvitaan. Ei kuulemma rakentamisesta mitään tiedä mutta lapsia lupasi heti hoitaa .. aivan uskomatonta kuinka täällä pohjoisessa jo naapuriapu on aivan eri sfääreissä kun jossain satakuntalaisessa pikkukaupungissa !! Mies vain kovasti kiitteli , että mukava muuttaa naapuriin , hihii!  Ei halunnut rouva edes mitään kuvia nähdä.

Vastaava valvoja tuli illalla meidän kanssa täyttämään rakennuslupapapereita. Iso vino pino tuolla on papereita punaisessa kansiossa odottamassa toimittamista rakennusvalvontaan. Ainoat mitä pinosta puuttuu ovat lvi-piirustukset ja hakemus kvv-valvojaksi. Ne katsotaan ja täytelläänkin tosin sitten sen kvv-valvojan kanssa kuntoon.
Paljon keskusteltiin siitä, mitä pitää muistaa ja mitä tapahtuu sitten ku lupahakemus on viety: tontilta kaatuu puut, tulee kaivinkone, katsotaan mitä sammaleen alta löytyy jne.  Suurin huolen aihe lienee se kuinka SUURIA ne siellä olevat maaperän kivet ovat. Kiviä kun löytyy pinnasta vaikka kuinka mutta kukaan ei tiedä niiden oikeaa kokoa. Kuivaa maata ainakin on. Tontti on pinnastaan aivan rutikuiva ja puutkin suurinpiirtein kuolleet kuivuuteen. Hyvä syy vetää sinne mun tulevan puutarhan suuntaan sekä salaojaputket että sadevedet ja sinnepäin se tonttikin hieman alaspäin viettää. Saavatpahan mun tulevat omppupuut sitten vettä !

Valvojan ottama palkkio oli se mitä olin ajatellut. Ei mikään pienen pieni eikä suuren suuri ja enemmänkin olisimme varmasti olleet valmiita maksamaan. Kvv-valvoja taas ainakin minun mielestäni oli halpa, tosin en yhtään tiedä kuinka paljon hän tekee edes meillä töitä. Tuo vastaava valvojahan kuiten suurimman osan siitä työstä tekee ja monta juttua jää meiltä pois sen myötä mitä moni muu valvoja varmasti teettäisi suoraan rakennuttajalla. Ja tuo meidän valvoja on kyllä pätevä mies, niin kauan alalla ollut ja rakennusammattilaistenkin kehuma, että taitaa meillä olla häneen aika sokea luottamus. No, toivottavasti ei ihan pässiä narussa meitä vetele ja lopulta meillä kuitenkin olisi sellainen melko hyvä talo kotina.

Mies teki myös ensimmäisen konkreettisen "rakentajainvestoinnin" eli osti autoon peräkoukun. Toistaiseksi peräkoukku on vielä tuolla auton takakontissa, kun asennus saatiin sille vasta ensi viikoksi. Sitten saapi vedellä peräkärryssä tavaraa sinne sun tänne. Onneksi noita kärryjä on tarjolla lainaan, vuokralle ja muuten vain käyttöön vähän joka paikassa, että omaa ei luultavasti ainaskaan heti tarvitse hankkia.
Helpottaa suunnattomasti esim. pihakivetysten hankkimista, kun saa hakea silloin ku itselle sopii eikä tarvitse turhaan maksaa suuria summia toimituksista jotka tulevat sitten milloin sattuu.